Olin saanut vaimoltani yksiselitteisen kalastuskiellon, ei enää̈ yhtään harjusta! Alkukesän kalaonni olikin ollut minulle erittäin suotuisa. Olin kantanut kotiin syömäkaloiksi lähes joka päivä harjuksen tai kaksi. Kalastamiani harjuksia olin savustanut lempeällä leppäsavulla, toisia harjuksia olin paistanut runsaassa voissa ja sipulissa, päälle loraus kermaa. Olinpa liekittänyt kalaa rommilla, hieman sipulia valkopippuria ja suolaa. Liekitetty harjus tarjoillaan perunamuusin kera. Graavattu harjus karpalokonjakki-siirapilla oli myös hyvää, mutta liika on liikaa ja nyt minut oli tuomittu kalastuskieltoon. Päivän minä murjotin ja päätin kokeilla kepillä jäätä ja kysyä että jokohan se vaimoni langettama kalastuskielto on päättynyt. Ihana rakkaani lupasi päästää minut perhokalastamaan, jos en tuo harjusta, mutta siika kelpaisi kyllä.
Astelin rinnettä alas saunarantaan istahdin tuolille ja sidoin perukkeen päähän uuden nalle puh perhon. Istuessani tuolilla kalojen elämöinti ja jatkuva maiskutus kutkutti hermoja. Päivänkorentoja oli kaikkialla, niitä kiipeili paitani päällä, niitä lenteli ylös ja alaspäin parvissa, joki suorastaan kuohui päivämkorentoja syövistä kaloista. Kävelin vapani kanssa rantaan ja istahdin kalastustuolille joka olin alkukesästä vienyt ihan vedenrajaan. Se oli laiskan miehen paratiisi, istua mukavasti tuolilla ja heittää perhoa kalan tekemän tuikin yläpuolelle. Olisikohan se ollut kolmas tai neljäs heitto, kun veden pinnalla posahti ja kala oli hyväksynyt tarjoamani perhon. Nostin vapaa ylös, samalla lukittaen vasemmalla kädellä siiman ja toivoen että kala tarttuisi. Painava tunne vavassa kertoi kalan tarttuneen koukkuun ja kalan pyrstön potkut olivat ensisyöksyjen jälkeen rauhoittuneet. Kalan liikkeet olivat raskaita ja harvoja, siiman päässä oli iso kala mutta mikä?
Hetken viivyttyään pohjan tuntumassa kala nousi pintaan hypäten ja paljastaen kylkensä. Siika, iso siika! Nyt minulla oli kaikki maailman aika väsyttää kala pitämällä siima kireällä, mutta ei liian kireällä, sillä siialla on herkkä suu ja koukku irtoaa siitä enemmän kuin helposti. Aika kului ja kala väsyi, oli haavituksen aika. Otin haavin ja liu’utin haavin suuta siian pyrstöä päin kun siika potkaisi viime voimillaan ja irtosi koukusta. Vedin haavilla kuvittelemaani kalan paikkaa ja kun kalajumalat ovat suopeita, niin ne ovat sitten suopeita. Haaviin oli liukunut ylävirrasta siika, joka olikin sitten aika pötkäle: 2120g.
Vaimoni on noita!
